Ja paljon muuta mukavaa Vestiksen seniorikahvilassa
”Tämä on unelma!”, Raija-Pia Palmén huudahtaa ja tarkoittaa maanantaiaamuja Vaasan Setlementin seniorikahvilassa Vestiksessä.
Raija-Piaa surettaa jo etukäteen, kun häneltä jää seuraavan viikon seniorikahvila väliin. Tosin varsin mukavasta syystä. Edessä on kauan odotettu matka.
”Lähden kahden tyttäreni ja tyttärentyttären kanssa Ahvenanmaalle. Jännittää aika paljon.”
Raija-Pian isä oli kotoisin Ahvenanmaalta, ja nyt tytär pääsee viemään kukat Ahvenanmaalle haudattujen vanhempiensa ja siskonsa haudoille.
Raija-Pia istahtaa tuoliin, ja eläkkeellä oleva sairaanhoitaja Margaretha Östergård pujottaa mansetin hänen käsivarteensa. Margaretha ja Carola Åkers ovat SPR:n vapaaehtoistoimijoita, ja tällä kertaa he ovat tulleet Vestikseen mittaamaan verenpaineita ja verensokereita ja juttelemaan seniorikahvilan kävijöiden kanssa terveydestä ja muistakin asioista.
Margaretha kertoo Raija-Pialle, ettei tulevaa matkaa tarvitse jännittää ainakaan juuri mitattujen lukujen takia. Ne näyttävät oikein hyviltä!
Seniorikahvilaan on tällä kertaa tullut seitsemän naista. Joukossa on yksi ensikertalainen, Sari Nordman-Panula, joka toivoo löytävänsä seniorikahvilasta kokeneita neulojia, koska hän haluaisi kutoa kirjoneulevillapaidan. Jutustelu paljastaa, että Sari on tullut oikeaan paikkaan: pöydän äärestä löytyy kokeneita käsityöharrastajia, joten Sari voi hyvin ottaa seuraavalla kerralla kutimen mukaan.
Sillä aikaa, kun naiset käyvät vuorotellen Margarethan ja Carolan luona, muut ratkovat yhdessä ristikoita. Sanat löytyvät helpommin ja hauskemmin yhteistyössä.
Mukava porukka onkin naisten mielestä juuri se, mikä saa heidät tulemaan maanantaiaamuisin Vestikseen. Ja tietenkin Reino!
”Meillä on joka maanantai treffit Reinon kanssa”, naiset kihertävät.
Harmi kyllä, Reino tulee naisten luokse vain virtuaalisesti. Kun on aika mennä ”treffeille”, naiset tuijottavat keskittyneesti isoa tv-ruutua, jossa Reino näyttää naisille, miten tällä kertaa jumpataan.
Helle Pellinen kursailee eikä kehtaa kertoa, mistä hän pitää eniten seniorikahvilassa. Pilke silmäkulmassa hän kuitenkin paljastaa, että se alkaa b-kirjaimella.
”Totta kai Helle tykkää bingosta, koska hän kahmi viime kerralla vaikka kuinka monta voittoa. Me muut vain katsottiin, miten hän saa ne pakattua kassiinsa”, muut naiset naureskelevat.
Musiikki on myös naisten mieleen. Seniorikahvilassa on leikitty levyraatia ja tulossa on kevään aikana vielä Elämäni biisi -leikittely.
Lisbeth Nåhls nostaa esiin vertaistuen.
”On tosi tärkeää, että saa jutella toisten kanssa.”
Rupattelun tärkeys nousee esiin myös Margarethan ja Carolan terveyspisteillä. Eläkkeelle jääneillä sairaanhoitajilla on aikaa jutella, eikä ”potilastakaan” jännitä niin paljon kuin virallisella vastaanotolla.
”Sosiaalisuus on tosi tärkeää monelle. Meidän kanssamme voi hyvin tulla vain juttelemaankin; ei tarvitse tehdä mittauksiakaan”, Carola sanoo.
Maija Heliniä ilahduttaa seniorikahvilassa se, että kävijät ovat kaikki eläkeläisiä. Titteli tai asema työelämässä ei enää määritä kenenkään arvoa. Täällä toinen kohdataan ihmisenä, omana persoonanaan.
”Täällä olemme kaikki samanarvoisia.”
